20.11.2012

Kun kaikesta tulee normaalia.

En ole päivittänyt blogia aikoihin. Mietin miksi näin on, sillä keksisihän niitä aiheita vaikka mitä. Tekosyynä tietysti ympärillä pyörivä yksivuotias, mutta ei siinä koko totuutta. Ymmärsin, että elämästäni Ranskassa on tullut niin tavallista, että en osaa ajatella enää paikallisen elämän olevan tarpeeksi kiinnostavaa blogikirjoitteluun. Kun blogin nimenomaan tulisi käsitellä elämää Ranskassa. Ja kun se minun näkökulmastani nyt vaan tuntuu niin todella tavalliselta arjelta. 

Alkamassa on nyt kahdeksas vuosi Ranskassa. Paljon on tapahtunut. Kulttuurishokit ovat kaukana takana. Ranskalaisesta elämäntavasta on enemmän ja enemmän tullut itsellekin normi.

Seitsemän ranskanvuoden jälkeen on mielestäni mm. normaalia, että....

  • Päivässä syödään neljä ateriaa, joista illallinen puoli kahdeksan aikoihin... Ensimmäisillä kerroilla appivanhempieni luona olin koko ajan nälkäinen. Lounas puoliltapäivin ja illallinen kahdeksalta-siinä välissä aikuiset syövät pari hedelmää tai pienen välipalan. Ajan kanssa opin, että aterialla sitten todellakin täytyy syödä maha täyteen! Napostelua EI harrasteta!  
  •  Joka aterialla on viinipullo pöydässä... Viinihän on halpaa, ja sitä pulloa ei tarvitse tyhjätä.
  • Ruuan päätteeksi sivalletaan iso lohko juustoa...Tämä oli hassua juustohöyläkansan kasvatille. Ja vaihtoehtona on todella harvoin edamia tai emmentalia!
  • Lapset menevät kolmevuotiaana kouluun...Epäröin esikoisen kohdalla, kakkonen meni jo kaksivuotiaana!
  • Koulussa on 2kk kesäloman lisäksi 2 vkon syysloma, joululoma, talviloma ja kevätloma! Ja suomalaisten opettajien kesälomia kritisoidaan liian pitkiksi!
  • Kaikkiin urheiluharrastuksiin tarvitaan lääkärintodistus, lapsillekin. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, miksi tavalliseen jumppankin pitää saada lääkärintodistus! No, en kyllä ymmärrä edelleenkään mutta en enää ihmettele, käyn kiltisti sen hakemassa...
  • Tuntematon mummo kertoo ruokakaupassa koko sukunsa ongelmat ja vaikeudet...Sain ensimmäisen lapseni toisena ranskanvuotena, ja äiti/vauva-yhdistelmä on houkutteleva kohde, joten useaan kertaan päivässä keskustelen, kuuntelen, nyökyttelen ja ajan myötä enemmän ja enemmän osallistun.
  • Poikieni luokissa on pari-kolme oppilasta ramadanin päätösjuhlapäivänä kaikkien muiden ollessa juhlimassa Voi mikä shokki ensimmäinen koulupäivä: tunsin olevani ainoa äiti, jolla ei ollut huivia päässä! Mutta noiden huivien alta löytyy todella mielenkiintoisia tarinoita, ihania ihmisiä, lämminsydämisiä kohtaamisia! Omille asenteilleni ja ennakkoluuloilleni tämä lähiökoulu on ollut todella opettavainen!
  • Joka toinen viikko on posti- tai rautatie- tai opettajalakko...Ja sille ei sitten vain voi mitään, kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Elämä on...
  • Aitoa sukujuuriltaan ranskalaista on vaikea löytää, ja minuakin pidetään ihan "paikallisena". Kysymys ei ole koskaan: minkä maalainen olet, vaan aina: mistä olet lähtöisin? (Kirjaimellisesti: mitä alkuperää olet?) Koska kaikkihan ovat jotain alkuperää...
  •  Monet ranskalaiset eivät tiedä, mitä tekee ammatikseen pastori, tai mitä tarkoittaa protestantti. Monet eivät ole myöskään ole koskaan nähneet raamattua tai kuulleet yhtään raamatun kertomusta. Maallisuus äärimmillään! Usko on todellakin yksityisasia! Ja useasti joudun vastaamaan kysymykseen, että mitä me protestantit protestoimme!
  • Ranskalaiset eivät ole mitään hienostokansaa ja viiniä voi juoda tavallisesta vesilasista. Todellakin! Ja piknikille ei oteta ainoastaan ranskanleipää, camembert-juustoa ja viinirypäleitä! Stereotypiat eivät tämänkään maan kohdalla ole koko totuus! 

Tässä päällimäisiä ajatuksia aiheestani. Yritän ryhdistäytyä ja saada omaa tavallista elämääni blogattua, jätetään eksoottisuus antarktiksen kotiäideille! :) Tässä vielä poikien kanssa askartelemani joulukalenteri...Askartelu, neulominen ym. kädentaidot ovat melkeinpä muodissa Ranskassa tällä hetkellä. Ystävä järjesti joulukalenteri-iltapäivän, jossa teimme yhdessä lasten kanssa kukin omanlaisensa kalenterin.