Esikoiseni aloittaessa koulunkäynnin kaksi vuotta sitten, en ollut lainkaan vakuuttunut kolmevuotiaiden koulunkäynnin tarpeellisuudesta. Nyt viisivuotias esikoinen aloittaa kolmatta kouluvuottaan, ja keskimmäinen ensimmäistään, jopa alle kolmevuotiaana. 2,5-vuotias pikkukoululainen heittää ylpeänä repun selkään aamuisin (repussa puhtaat housut ja pikkukalsarit vahinkojen varalta) ja kerskailee pikkuveljelleen olevansa iso poika. Ja minusta tuntuu jo melkeinpä luonnolliselta kuljettaa nämä taaperot lähikouluun. Onhan se kätevää: ilmaista valtion tarjoamaa lastenhoitoa neljänä aamupäivänä viikossa! Ja äidit saavat rauhassa keskittyä omiin puuhiinsa. Ranskalaiset kun aina jaksavat korostaa sitä, miten tärkeää on äidin hyvinvointi! Siitä muistutetaan jo ennen lapsen syntymää koko raskausajan.
Oppivelvollisuus alkaa Ranskassa kuusivuotiaana. Sitä ennen melkeinpä koko maassa on mahdollisuus ilmaiseen opetukseen pienten lasten koulussa, jota kutsutaan nimellä l'école maternelle. Se kestää yleensä kolme vuotta ja on jaettu kolmeen luokkaan: pienet, keskikokoiset ja isot. Lähikoulumme vaan sattuu olemaan yksi niitä kaupunkimme harvinaisia kouluja, jossa jo kaksivuotiaat saavat halutessaan aloittaa koulutaipaleen, ja niinpä 2,5-vuotias pikkumiehemme on nk.' ihan pienten' luokalla. Näin ollen hän ehtii käydä jopa neljä vuotta koulua ennen oppivelvollisuuden alkua.
Ranskassa on käyty paljon keskustelua pienten koulun tarpeellisuudesta, koska onhan tuo melkoinen menoerä valtiolle. Sen kannatus on kuitenkin suurta, ja onhan se vanhemmille kätevää! Lisäksi se helpottaa peruskoulun aloitusta erityisesti maahanmuuttajien kannalta, koska kielitaito on usein näiden kolmen (tai neljän) vuoden jälkeen jo melko hyvin hallussa. Koulujen oppisisältö vastaa mielestäni melko paljon Suomen päiväkotien ohjelmaa: vapaata leikkiä, lauluja, liikuntaa, vuodenaikojen ja värien opiskelua jne. Tärkeimmäksi syyksi ranskalaiset kuitenkin aina muistavat mainita lapsen sosiaalistamisen. Heidän mielestään ei tee lapselle hyvää kasvaa eristyksissä kotona (vaikka sisaruksia olisikin) vaan lapsen tulee jo pienestä oppia leikkimään muiden kanssa, jakamaan, kommunikoimaan ja olemaan sosiaalinen. Joskus tapaa jopa vanhempia, joille kolmivuotiaana aloitettu koulu ei ole riittävän aikaisin, vaan lapset on ehdottomasti laitettava edes muutamaksi tunniksi viikossa avoimeen päiväkotiin vaikka toinen vanhemmista olisinkin kotona. Jotta lapsesta tulee sosiaalinen ja tietenkin äiti tarvitsee sitä omaa aikaa!
Pienten opettajilla on ihan sama koulutus kun peruskoulun puolella, ja aikataulut ja lomatkin ovat identtiset. Ehkä ainoana erona se, että kaikkein pienimmät ovat koulussa vain aamupäivisin... Koulua käydään neljänä päivänä viikossa; keskiviikko on kaikille vapaa. Tämä kai juontaa juurensa kirkon ja valtion eroon, jolloin keskiviikko jätettiin vapaaksi uskonnollista kasvatusta varten. Nykyisin se on harrastuspäivä, ja kieltämättä ihan mukava tauko keskellä viikkoa. Puhumattakaan opettajien näkökulmasta.
Olen luultavasti asunut jo riittävän kauan Ranskassa, sillä iloitsen pikkumiesteni koulunkäynnistä. Pienemmällä alku oli hieman takkuista ja äitiä kaivattiin melkoisesti, mutta nyt vaikuttaa, että kouluun mennään iloisella mielellä. Onhan siellä ihana Axelle-opettaja. Ja saa liimata tarroja paperiin ja leikkiä Babar-lentokoneella. Ja sitten äiti jo tuleekin hakemaan! Ja äidin aamupäivät ovat niin ihanan rauhallisia kaksin vauvan kanssa! Sen verran suomalainen vielä kuitenkin olen, että tuon vajaan kolmekuisen sosiaalistaminen saa rajoittua ätiin, papaan ja kahteen veljeen!
