9.10.2011

Miten minusta tuli vaihtoehtoäiti?


Olen vaihtoehtoäiti. En ollut tietoinen heidän olemassaolostaan ennen äidiksi tuloa, ja en tiedä kuuluisinko tuohon joukkoon, jos asuisin Suomessa. Mutta ranskalaiset ovat haluamattani leimanneet minut tuohon marginaaliseen ryhmään, jota kutsuttakoon tässä nimellä vaihtoehtoäidit.

Kaikki alkoi esikoiseni syntymästä. Jo raskausaikana ihmettelin ihmisten usein ensimmäistä kysymystä koskien tulevaa synnytystä: aiotko ottaa epiduraalipuudutuksen? En ollut asiasta muuta mieltä, kuin että halusin yrittää selvitä ilman ja kokea synnytyksen kaikkine kipuineen, mutta en millään tavalla vastustanut ajatusta puudutuksista. En tiennyt tämän olevan selkeä ensimmäinen merkki vaihtoehtoäitiydestä. Kysymys oli melkeinpä poliittinen: olet joko puolesta tai vastaan.

Koitti päivä jolloin synnytys oli määrä käynnistää yliaikaisuuden takia. Anestesialääkäri ei aavistanut millaisen pohjanmaalta kotoisin olevan kovapään kanssa oli tekemisissä huomauttaessaan, että varmasti vielä pyydät puudutusta kun synnytys on käynnistetty. Otin haasteen vastaan. Esikoisen synnyttyä sain huoneeseeni muutaman sairaalan henkilökuntaan kuuluvan vierailijan katsomaan sitä hullua suomalaista, joka synnytti käynnistettynä ilman puudutuksia. Edelleenkään en tajunnut olevani jotenkin marginaali. Tyhmä ja itsepäinen ehkä.

Veljenvaimoltani sain muutamia käytettyjä kestovaippoja. En tiennyt niiden kuuluvan vain hippiäitien vaihtoehtokulttuuriin, ja viattomana otin ne käyttöön. Ripustelin niitä pyykkinarulle ja ihmiset hypistelivät niitä ihmeissään kuin jotain esihistoriallisia jäänteitä. Mielestäni ne olivat melko käteviä ja ennen kaikkea halpoja. En tässäkään asiassa tajunnut ilmaisevani jotain poliittista kannanottoani.

Eikä tässä kaikki. Asuimme melko pienessä asunnossa, ja oli loogista laittaa vauvan sänky omamme viereen. En tiennyt, että Ranskassa vauvalle koristellaan ja remontoidaan oma söpö huone. Ihmiset kyselivät miten olen suunnitellut sisustaa vauvan huoneen kun en halunnut tietää sukupuolta etukäteen. Sekin vielä! Että vapaaehtoisesti haluaa lapsen sukupuolen olevan yllätys! (Ranskassa kun ultrataan raskausaikana vähintään 3 kertaa.) No, ei meillä olisi ylimääräistä huonetta ollutkaan! Laiskana ja mukavuudenhaluisena äitinä päädyin lähes joka yö nukkumaan vauvani kanssa samassa sängyssä, sillä nukahdin vauvan syödessä. Kannatin siis perhepetiä! Ja vaihtoehtoäidin leima otsassani syveni.

Ja imetin! Ja vielä lapsentahtisesti! Lapsen itkiessä äidinvaistoni ei jostain syystä uskonut paikallista vanhankansan sanontaa "se vahvistaa vauvan keuhkoja!" Minä luulin vain antavani lapselleni ruokaa hänen ollessa nälissään. Ilmaista ja aina sopivan lämmintä rintamaitoa, koska tuttipulloilu vaikutti liian monimutkaiselta! En edelleenkään ollut valinnut puolesta ja vastaan, tein kuten itsestäni tuntui hyvältä. Ja koska vauvani isommaksi tultuaan söi todella huonosti kiinteitä, jatkoin imetystä 16 kuukauteen saakka. Näin ollen olin jo astunut peruuttamattomasti vaihtoehtoäitiyden maailmaan. Sitä valtavirtaa vastaan, joka imettää max. 3kk eli äitiysloman ajan vähintään 3-4 tunnin välein, jotta vauva ehtii sulattaa ruokansa hyvin! (Jos imettää, sillä siitähän seuraa vain roikkurinnat!) Enkä edes vielä maininnut kantoliinaa, jota tässä suuren afrikkalaisperäisen maahanmuuttajapopuulation maassa ei edelleenkään juuri tunneta.

Niinpä olen lopettanut taistelun yrittää sopeutua valtavirtaan. Ranskalaisten mieliksi olen lähtenyt leikkiin mukaan, ja annan heidän leimata minut kuten haluavat. Hymyilen, kun minulle tullaan edelleen lähes joka kerta kysymään kantoliinassa olevasta vauvasta: "Hengittääkö se?". Kerron avoimesti nukkuneeni hieman huonosti, koska vauva tuhisi kyljessäni. Ja kuuntelen uudelleen ja uudelleen ihmisten varoitukset vauvan tukehtumisesta. Synnytin myös muut lapseni luomuna, koska se vain tuntui luontevimmalle. Silti en edelleenkään halua omilla valinnoillani viestittää muille, että näin on paras ja ainoa oikea tapa tehdä.

Oman "vaihtoehtoäitiyteni" ansiosta olen kuitenkin saanut tutustua eräisiin mielestäni aitoihin vaihtoehtoäiteihin, joille edelläolevat ovat todellisia tietoisia valintoja. Heistä minut erottaa ainoastaan ehkä se, että lapseni eivät käy kotikoulua, eivätkä ole syntyneet kotisohvallani!



Eräs ystäväni (très alternative!) suositteli minulle kuvassa olevaa systeemiä helpottamaan arkea. Vauvan saa nopeasti sujautettua verkkoon ja kädet eivät väsy. Made in France, ei olisi uskonut!

5 kommenttia:

  1. Leena, kylläpä on samanlaiset meiningit lasten ikien lisäksi. No, kahdessa ekassa sain käynnistyksen lisäksi epiduraalin, mutta vikahan tupsahti ihan luomuna kotilattialle. Se ei tosin ollut oma valinta. Kestovaippoja meillä on käytetty kaikilla kolmella (tosin nykyään myös kertsejä jonkun verran) ja ekan kanssa liinailin ahkerasti. Sitten kyllästyin siihen kankaan kieputtamiseen ja hankin kantorepun. Kaksi jälkimmäistä ovat viettäneet vauvavuoden perhepedissä ja imetyskin on jatkunut molempien kanssa yli vuoden ikään. Toi verkko-systeemi näyttää kätevälle, mikä se on nimeltään? Mulla on Hot Slings-kantopussi, mutta koen sen vähän tukalaksi. Enkä tiedä sopisko toi verkkokaan tällaiselle selkävaivaiselle.

    Ninja

    VastaaPoista
  2. Kuullostaapa tutulta! Mullakin on ollut melkein 4 luomusynnytystä (ekassa paraservikaali ponnistusvaoheessa), kestovaipat, lapsentahtinen imetys, rintareppuilua sekä perhepetiä. En kyllä silti tunne itseäni yhtään vaihtoehtoäidiksi ja inhoan kaikkea fanaattisuutta, mitä siihen liittyy. Kummallista tämä äitiys, kun monet asiat tehdään niin joko-tai-asioiksi. Onneksi voi olla välittämättä muiden ajatuksista ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta! Ihana lukea kuulumisiasi näin blogin muododossa. Sujuvaa tekstiä ja kivoja tarinoita!

    VastaaPoista
  3. Mulla olikin sellanen kuva että Suomessa tää on ihan normaalia touhua! Kyllä täälläkin systeemit on pikkuhiljaa muuttumassa joissain asioissa...

    Ninja tuo verkkosysteemi on nimeltään Tonga. Ranskalainen merkki, en tiedä löytyykö Suomessa vastaavaa. Tosi kätevä kotona, koska vauvan saa sujautettua ja otettua pois paljon liinaa nopeammin. Mutta pidemmän päälle ottaa voimille...niinku vauvoilla on tapana! :)

    VastaaPoista
  4. Onneksi meillä suomalaisilla on vielä noita luonnonmukaisia vaistoja, jotka ohjaa valintoja. Tekee hyvää nähdä malleja maailmalla niin osaa taas arvostaa suomalaista tervettä järkeä : )

    VastaaPoista
  5. Hyvin sä rokkaat Leena! :D
    Täällä nuo valinnat oli kuusi vuotta sitten meidän esikon syntyessä paaaljon enemmän vaihtoehtogenreä kuin ne on nyt. Iso muutos on tapahtunut. Ehkä se laskeutuu täältä pohjoisesta sinne etelään?

    Iloa viikkoosi,
    Salla

    VastaaPoista